No tällä kertaa jätettiin riehumiset vähemmälle ja vedettiin kevyesti, että viikonlopulle jäisi vielä energiaa käydä Hyvinkäällä, tuolla ehkä Suomen parhaimpiin kuuluvalla kotiradalla pyörähtämässä. Pari hyvää vallia oli Lavankoon saatu tuoreesta hiekasta kasattua ja aurinkokin paistoi, vaikka jäätävän kylmähän tämä kotimaa onkin.
Hyvinkäällä jatkettiin sitten savukoneen laulattamista ja hieman reippaampi ote kaasukahvaan alkoi vaikuttaa jo sille, että tästähän tuleekin jotain vielä. Vaikka reissun jälkeen taukoa olikin useita viikkoja ei tunnin setti tuntunut juuri pahalle. Pyöräkin tuntui omalle, vaikka porukkaa oli kuin pipoa ei se häirinnyt. Pujottelemalla hitaampien ja nopeampien välissä vastaa kuitenkin kisailua enemmän, kuin yksikseen soramontulla fiilistely.
Pari maukasta päivää radalla ja aika vaihtaa vapaalle nauttien viikonlopun riennoista.. mutta pieleen meni niinkuin otsikkokin. Lehtinen kyseli vielä sunnuntaiksi Hyvinkäälle hieman konsultoimaan Kawasakin ruiskun säätämistä ja vaikean valinnan jälkeen saivat iltajuoksut jäädä väliin. Kawalla ajeltiin viimeksi Hollannissa jonkun Herlingsin tms. imussa juoksuhiekassa ja silloin oli kyllä ikävä tuttua Hyvinkäätä. Parin Kotari päivän jälkeen oli oikean ranteen asento asettunut sopivaan tuntumaan ja Kawa tuntui liikahtavan järkyttävän hyvin heti ensimmäisestä vedosta alkaen. Hieman ehkä ajo lepatti, mutta vauhti oli kohdallaan, joka oli pieni yllätys näin kylmiltään. Ruiskun säätöjäkin kerettiin kokeilla ja vaikka siinä on vielä hiomista aika selkeitä eroja sillä saa aikaan riippuen radan ja kuskin tarpeista. Fiilis ysi plus ja pieni harmitus ettei tullut kuitenkin ilmottauduttua kauden avaavaan Laitilan WestCrossiin, kai sitä vielä kisoihin kerkeää ennen kuin kesä on loppu.
