Ensimmäinen

Orimattila ja elämäni ensimmäinen enduro-kilpailu Toukokuunajo, järjestyksessään 46. Nuo ensimmäiset 45 jäivät ajamatta, mut nyt oli nimi listassa. Kisoihin oli tiedossa hienoa aurinkoista säätä. Sateella ja muuten märällä ajamisesta en muutenkaan niin nauti; hienohelma, tissiposki jne. eli hyvä näin.

KTM oli iskussa, uusilla renkailla, toimivilla valoilla ja taas uusilla numeroilla. Tuon numeroasian voisivat liitonmiehet laittaa kuntoon, mutta kuulemma liian vaikeaa tehdä kuten motocrossissa, joten mistäs minä paremmin tietäisin. Enduro-kilpailu vaikutti etukäteen hieman hankalalle, oli niin aikakortteja kuin AT-asemiakin. Sekavia sääntöjä ja ohjeita-aloittelijoille tuli sentään luettua ennen kisoja.

Nöyränä kisoihin lähdettiin ja kyllä se pyörä katsastuksesta läpi meni, samoin AT-lapun sain kouraani ilmottautumisesta. Koska kyseessä oli ensimmäinen kisani tässä lajissa, oli starttinumero joukon suurimpia ja pääsin reitille vuorolla 244.

Ensimmäisellä siirtymällä tuli selväksi, että suurinosa kilpailuun käytettävästä ajasta kuluisi ajelemalla asfaltti- ja hiekkateitä siirtyminä. Ensimmäinen siirtymä oli noin 20km luokkaa ja ensimmäinen pätkä alle 4km. MK1 eli ensimmäinen maastokoe oli hidasta kapeaa polkua, joka mutkitteli pienen kallion päällä kivikossa. Suurin ihmetys oli radan kosteus. Vaikka muualla pölysi kovastikin ja aurinko paistoi, oli metsän siimeksessä kalliot ja kivet aivan märkänä. Tuo märkyys tarkoitti erittäin liukkaita ja hitaita kohtia, eikä rytmiä löytynyt millään. Kun reitti aukesi leveämmäksi poluksi, oli yrittämistä varmaan hieman liiaksikin.

Toisen pitkän siirtymän jälkeen, jolla tosin oli hienoja vehreitä järvimaisemia, oli vuorossa MK2. Maasto jatkui pitkälti samanlaisena, eli märkänä, kivikkoisena ja erittäin hitaana. Reitillä olleet 240 pyörää olivat varmaankin hieman vaikeuttaneet tilannetta ja tuoneet vielä pahemmin juuret esiin, samoin kaivaneet märkiin kohtiin muutaman upotuspaikan. Välissä olleilla lyhyillä tienpätkilä sain aina edellä lähteneen kiinni, muttei ahtaassa metsikössä ohitse mahtunut. Eräs edellä lähtenyt jäi vielä syvään muta-uraan kiinni ja jouduin odottelemaan hetken. Erittäin tökkivää menoa.

Huoltoon palattuani tuskailin pitkiä siirtymiä ja lyhyitä pätkiä. Tietoa tuloksista ei ollut, mutta tiesin ettei kärkeen ollut asiaa tällä menolla. Onnekseni MK3 oli minulle ja hieman kovaksi säädetylle pyörälleni nopeampaa pätkää, sisältäen krossirataa ja vauhdikkaampaa polkua. Ajo kulki hienosti ja olinkin tällä pätkällä luokkani toiseksi nopein! MK4 oli myös hieman jouhevampaa hiekkaista polkua ja sielläkin ajaminen oli nautinnollisempaa. Tuloksena pätkän 5 sija luokassani. Siirtymät olivat myös lyhyempiä ja ajofiilis katossa.

Viimeiselle pätkälle starttasin vauhdilla todetakseni, että se oli ensimmäisten tapaista kapeaa ja hidasta kivikkoista polkua. Väliin oli lisätty useampia pyörän upotuspaikkoja ja niin tiukkaa puunkiertoa, että ykkös ja kakkosvaihteet olivat ainoat mahdolliset. Erittäin tökkivää, pomppivaa ja en voi väittää tykänneeni. Lisäksi tämä pätkä oli tuplasti muita pidempi, joten eroa kärkeen tuli taas runsaasti.

All in all, hauskaa oli, vaikka olisinkin halunnut ajaa enemmän. Tulokseksi selvisi sija 7. Tätä pitää saada lisää ja nyt tietää paremmin missä omaa vauhtia on syytä lisätä. Ikävä kyllä kesälle ei ole siunaantunut kuin 3 kilpailua, joten pitää keskittyä CC ja krossikisoihin. 

Tässä Toukokuunajon maastokokeet vielä järjestyksessä:

MK1 - http://vimeo.com/23442666
MK2 - http://vimeo.com/24051043
MK3 - http://vimeo.com/24051711
MK4 - http://vimeo.com/24052060
MK5 - http://vimeo.com/24053997

Raskasta arkea

Parolan pölyt kävin pyyhkimässä pois Lavangon radalla Vantaalla, joka on ollut erinomaisessa kunnossa tänä keväänä. Hyppyreitä oli muokattu tulevien MM-kilpailujen vuoksi hieman turhankin ylöspäin heittäviksi, mutta ainakin hyppyihin tuli ilmaa ja luotto kasvoi.

Heinolan motocross kilpailut tähtäimessä tein reissun tutustumaan rataan, joka on hieno sisältäen korkeuseroja ja kallistettuja mutkia. Uutta oli 3 pientä hyppyriä eteläisessä kulmauksessa ja vastakkaiseen kulmaan tehty pidempi pattisuora. Nuo 3 pattia menivät helposti 2+1 tyylillä, mutta pidempi pattisuora oli huomattavan haasteellinen. Nopeimmat kuskit tuplasivat patit, osan aloittaessa ulkolinjalta ensimmäisestä, kun toiset nuolivat ensimmäisen ja tuplasivat loput. Vaikka rata oli kuiva sain patit menemään muutaman kerran tyydyttävästi.

Viikonloppuna oli vuorossa Endurossa kerhokisat Vantaalla. Olin ajanut 3 päivää putkeen, välillä käyden töissä ja tallilla laittamassa mopoja iskuun. Virta oli loppu ja parempi oli jättää kisat odottamaan parempaa hetkeä. Jälkeenpäin näin videon kisoista ja oli kyllä niin hienoa pätkää että jäi harmittamaan. 

Otin ohjelmaan Hyvinkään krossi kertsit ja treenit menivätkin pitkästä aikaa hienosti. Pattisuora tuntui suorastaan helpolta ja Heinolasta löytynyt itseluottamus paistoi rohkeampana ajona. Ikävä kyllä kisaerässä jouduin hieman tyhjään väliin eikä puristusta löytynyt. Vielä kun joku kilpailija kaatui toisen erän lähtökierroksella, jäi erä tällä kertaa ajamatta.

Kävin vielä fiilistelmässä enduroa sekä Vantaalla että Riksussa tulevia kilpailuja varten. Seuraavaksi oli vuorossa ensimmäinen enduro-kilpailuni Orimattilassa ja heti seuraavana päivänä Heinolassa kauden avaus krossissa.

Hieman oli fiilis että tässä välissä ei muuta kerennyt oikein tehdä kuin juosta töissä, tallilla ja pari kertaa ajamassa. Pyörät tulivat kuntoon, renkaat vaihdettua ja KTM sai uuden männän.

Pölyä Parolassa

Kauden avaus Panssari CC Parolassa oli ovella. Treenit olikin jo hoidettu ja edessä oli pyörän viimeistely kisoja varten. Parolan CC ajetaan armeijan alueella pitkin panssarivaunujen tekemiä polkuja. Reitti keräsi viimevuonna kovasti kehuja, mutta tälle vuodelle oli luvassa ennakkotiedoista poiketen aurinkoista ja kuivaa keliä. Tuostahan tietysti seuraa se että odotettavissa oli pölyä, paljon pölyä.

Vaikka kyseessä on muutaman tunnin rykäisy, aiheuttaa kisojen tuoma värinä erinäisen määrän ylimääräistä ennakkovalmistelua. Pitää miettiä jotain evästä, niin kisaa edeltävälle päivälle, kuin varsinaiselle reissulle. Kahden tunnin koitos pattisella radalla on sen verran raskas homma, ettei pelkillä Makuunin irtareilla selviä. Lisäksi pitää ajolasit ja muut romppeet kerätä mukaan ja jopa pestä. Tällä kertaa pakkasin myös polkupyörän mukaan, jotta voin käväistä katsomassa mihin suuntaan rata suunnilleen menee. Syömisen lisäksi kannattaa nukkua ja varsinkin herätä ajoissa, jottei myöhästy kisoista. Tuo nukkuminen on näistä hankalinta ja aamulla sitä miettii onko tässä taas mitään järkeä? Voisihan sitä nukkua normaalisti ja käydä ajelemassa omaksi huviksi. Tällä kertaa sattui vielä kolottamaan sieltä täältä Hansiksen kaatuilun takia.

Aurinko paistoi ja kelikin tuntui kohtuu lämpöiselle. Kisapaikalle saapuessa väkeä näytti olevan ihan riittävästi ja näemmä kaikki muut olivat jo innokkaina katsastaneet pyöränsä, päästäkseen ensimmäisenä lähtöviivalle. Pelit ulos autosta ja katsastuksen kautta tutustumaan rataan. Pahimmat skenaariot pölystä onneksi olivat liioiteltuja ja osa radasta näytti ihan ajettavalle, harrastajien kiertäessä rataa. Kamat niskaan, reppu selkään ja tankkauspaikka kuntoon.

Kisan startti olikin sitten isomman luokan fiasko. Järjestäjä sai kasteltua alkuosan peltopätkää armeijan ja
palokunnan avulla, mutta lähtöalue taisi unohtua. Ensimmäisen 5m jälkeen eteenpäin ei nähnyt metriäkään..ei siis edes edellä ajanutta pyörää, jotta olisi edes suuntaa nähnyt minne mennä. Peltopätkälle selvittyä alkoi nähdä muitakin kilpakumppaneita, mutta eipä siitä apua ollut. Rata, vaikka se kohtuu leveä olikin, täyttyi kuljettajista laidasta laitaan, eikä ohituksia juuri voinu haaveilla tekevänsä. Ohituksia täytyi siis järjestää jotenkin. Onneksi keksin kuitenkin noin puolessa välissä rataa heittäytyä komeasti kyljelleen ja näin hienosti avautui 15 onnekkaalle mahdollisuus ohittaa! Tässä vaiheessa tuntui ehkä hieman turhauttavalle tuo 3-rivin lähtöpaikka, kaatuminen ja se että edessä olivat jo veteraani-luokan hitaimmatkin.

Ei auttanut kuin yrittää ohi ja löytää tilaa ajaa omaa vauhtia. Tilaa alkoikin löytyä, kun lähestyttiin tunnin
kohtaa, jolloin useimmat tulivat tankkaamaan. Jälkeenpäin ajatellen tässä kohden olisi kannattanut iskeä sen mitä vauhdillisesti oli mahdollista, mutten ollut ihan varma siitä kuinka jaksaa loppuun asti. Vedin vielä muutaman kierroksen ja tankkaamaan tulin 1,5h ajon kohdalla. Varikolta palasin taas jonkinlaiseen jonoon, josta tosin selvisin muutamalla ohituksella hieman parempaa rakoon ajella. Kovempaa olisi pitänyt ajaa, mutta alussa hukattua aikaa oli tällä kertaa hieman liian paljon. Ajoin toki tavaramerkin mukaisesti nopeimman kierrokseni viimeisellä kierroksella, kun kellossa oli jo yli 2h ajoa varsin pattiseksi menneellä radalla.

Kropalle tälläinen kisa on aika iso koettelemus, mitä hiljempaa ajat sitä pahempi. Selkeäksi tuli myös se että KTM:n 2-tahti piikki tarvitsisi osaavamman kuskin ja kuski tarvitsisi tehokkaamman pyörän, ennenkuin parempia sijoituksia voisi odottaa. Tehokkaampien pyörien ohittaminen oli erityisen hankalaa, vaikka olisi ollut selkeästi nopeampi edellä ajanutta. Kyllähän piikilläkin toki kärkeen pystyisi ajamaan, mutta pitäisi osata ajaa 100% yrityksellä koko kilpailu. Vanha klisee vielä lopuksi: Tästä on hyvä parantaa.

Päivän facta: 2h10min kisassa kului 2400kcal

Video Parolan Startista:

http://vimeo.com/23442666

Kerhokisaa ja kaatuilua

Treenihommia jatkettiin Kawasakin kanssa Hyvinkäällä taasen useampana päivänä. Ruiskun säätöjä kokeiltiin laidasta laitaan, jotta jonkinlainen tuntuma siihen löytyisi. Kyllähän tuolla tosiaan eroa tulee nappia painamalla, kun jokin säätö tuntuu täysin tehottomalta ja toinen väsyttää kuskin muutamassa kierroksessa. No päädyttiin kuitenkin johonkin tähän välimaastoon ja välillä ihan ajettiinkin.

KTM:n mantsa tyyppisen alustajan jälkeen Kawa tuntui kovalle varsinkin keulasta ensimmäiset kierrokset, mutta vauhtia lisäämällä tämäkin ongelma oli poissa mielestä. Vakiona Kawan keula oli löysä kuin enskapeli lyöden pohjaan milloin mistäkin pikkuisesta pöydästä. Vaimennukseen lisäsin öljyä ja turvallisuuden tuntu löytyi. Takajousen sai vaihtaa heti kättelyssä, johtuen huimasti nousseesta vauhdista..no totuuden nimissä suurempi syy taitaa olla tuo reilu kymmenisen kiloa joka on kerätty vuoden aikana, toki lihasta kaikki =) 

Ajohan sujui kohtuullisesti, niin lanatulla, kuin hieman pattisemmallakin radalla. Ajattelin sitten käydä Hyvinkään kerhokisoissa kokeilemassa miltä se porukalla ajelu tuntuu. Olihan tosin treeneissäkin ollut sata muuta innostunutta radalla yhtäaikaa. No olihan se taas pieni kulttuurishokki ensimmäisen mutkan jälkeen ottaa 10kg hiekkaa kypärään ja tämä siis ihan pystyssä pysyen. Kierros toisensa jälkeen alkoi rytmi löytymään paremmin ja pattisimpiinkin kohtiin löytyi nopeampaa linjaa, eikä kuntokaan pettänyt.

Kauden ensimmäiset kilpailutkin olivat jo näköpiirissä. Parolan CrossCountry kisat ja kahdentunnin uurastus arveluttivat ja 2-tahtinen pyöräkin oli uutta. Kuulin radan olevan enemmän hiekkaista leveää väylää kuin perinteistä kapeaa ja kivikkoista enduro-polkua. Ensimmäiseksi kokeilin kuskin ja bensan riittävyyttä hiekkaisella Hyvinkäällä ajellen 1,5h setin pattisella radalla. Kuski tuntui loppuvan bensaa ennen, joten ajoja olisi saatava hieman lisää, varsinkin pitkäkestoisempaa treeniä.

Onneksi pyörä..siis polkupyörä-kuume meni hetkellisesti ohitse pelkällä renkaiden päivityksellä ja pääsin muutaman kerran pyörittämään kylmään keväiseen ulkoilmaan. Ulkoillessa ei voinut olla ihmettelemättä paikallisten urpoilua. Ei sitä heti ole pakko shortseihin pukeutua tai terassille mennä värjöttelemään, kun mittari on ensimmäisen kerran plus asteilla. Kylmä on kylmää, vaikka kuinka pitkän talven jälkeen halu olisi suuri hehkuttaa kevään tulleen.

Viimeistelyksi kävin vielä ottamassa tuntumaa Vantaan Hanskallion mantsapätkään. Ei olisi tarvinut ihan niin läheistä tuntumaa ottaa, että joka kierroksella kaatuilee. Lopussa vauhti ja tuntuma pyörään löytyi, eikä pyöräkään vahingoittunut muutamaa lommoa paisarissa enempää. Tämä enskahomma kyllä on alkanut kiinnostaa kokoajan enemmän, liekö lisääntyvät vuodet mittarissa vaikuttaneet jo asiaan. Odotan jo innolla ensimmäisiä enskakisoja, mutta ajetaan tuo Panssari CC ensin altapois.

Tässä vielä pieni video Hanskalliolta:

http://vimeo.com/23339398