Orimattila ja elämäni ensimmäinen enduro-kilpailu Toukokuunajo, järjestyksessään 46. Nuo ensimmäiset 45 jäivät ajamatta, mut nyt oli nimi listassa. Kisoihin oli tiedossa hienoa aurinkoista säätä. Sateella ja muuten märällä ajamisesta en muutenkaan niin nauti; hienohelma, tissiposki jne. eli hyvä näin.
KTM oli iskussa, uusilla renkailla, toimivilla valoilla ja taas uusilla numeroilla. Tuon numeroasian voisivat liitonmiehet laittaa kuntoon, mutta kuulemma liian vaikeaa tehdä kuten motocrossissa, joten mistäs minä paremmin tietäisin. Enduro-kilpailu vaikutti etukäteen hieman hankalalle, oli niin aikakortteja kuin AT-asemiakin. Sekavia sääntöjä ja ohjeita-aloittelijoille tuli sentään luettua ennen kisoja.
Nöyränä kisoihin lähdettiin ja kyllä se pyörä katsastuksesta läpi meni, samoin AT-lapun sain kouraani ilmottautumisesta. Koska kyseessä oli ensimmäinen kisani tässä lajissa, oli starttinumero joukon suurimpia ja pääsin reitille vuorolla 244.
Ensimmäisellä siirtymällä tuli selväksi, että suurinosa kilpailuun käytettävästä ajasta kuluisi ajelemalla asfaltti- ja hiekkateitä siirtyminä. Ensimmäinen siirtymä oli noin 20km luokkaa ja ensimmäinen pätkä alle 4km. MK1 eli ensimmäinen maastokoe oli hidasta kapeaa polkua, joka mutkitteli pienen kallion päällä kivikossa. Suurin ihmetys oli radan kosteus. Vaikka muualla pölysi kovastikin ja aurinko paistoi, oli metsän siimeksessä kalliot ja kivet aivan märkänä. Tuo märkyys tarkoitti erittäin liukkaita ja hitaita kohtia, eikä rytmiä löytynyt millään. Kun reitti aukesi leveämmäksi poluksi, oli yrittämistä varmaan hieman liiaksikin.
Toisen pitkän siirtymän jälkeen, jolla tosin oli hienoja vehreitä järvimaisemia, oli vuorossa MK2. Maasto jatkui pitkälti samanlaisena, eli märkänä, kivikkoisena ja erittäin hitaana. Reitillä olleet 240 pyörää olivat varmaankin hieman vaikeuttaneet tilannetta ja tuoneet vielä pahemmin juuret esiin, samoin kaivaneet märkiin kohtiin muutaman upotuspaikan. Välissä olleilla lyhyillä tienpätkilä sain aina edellä lähteneen kiinni, muttei ahtaassa metsikössä ohitse mahtunut. Eräs edellä lähtenyt jäi vielä syvään muta-uraan kiinni ja jouduin odottelemaan hetken. Erittäin tökkivää menoa.
Huoltoon palattuani tuskailin pitkiä siirtymiä ja lyhyitä pätkiä. Tietoa tuloksista ei ollut, mutta tiesin ettei kärkeen ollut asiaa tällä menolla. Onnekseni MK3 oli minulle ja hieman kovaksi säädetylle pyörälleni nopeampaa pätkää, sisältäen krossirataa ja vauhdikkaampaa polkua. Ajo kulki hienosti ja olinkin tällä pätkällä luokkani toiseksi nopein! MK4 oli myös hieman jouhevampaa hiekkaista polkua ja sielläkin ajaminen oli nautinnollisempaa. Tuloksena pätkän 5 sija luokassani. Siirtymät olivat myös lyhyempiä ja ajofiilis katossa.
Viimeiselle pätkälle starttasin vauhdilla todetakseni, että se oli ensimmäisten tapaista kapeaa ja hidasta kivikkoista polkua. Väliin oli lisätty useampia pyörän upotuspaikkoja ja niin tiukkaa puunkiertoa, että ykkös ja kakkosvaihteet olivat ainoat mahdolliset. Erittäin tökkivää, pomppivaa ja en voi väittää tykänneeni. Lisäksi tämä pätkä oli tuplasti muita pidempi, joten eroa kärkeen tuli taas runsaasti.
All in all, hauskaa oli, vaikka olisinkin halunnut ajaa enemmän. Tulokseksi selvisi sija 7. Tätä pitää saada lisää ja nyt tietää paremmin missä omaa vauhtia on syytä lisätä. Ikävä kyllä kesälle ei ole siunaantunut kuin 3 kilpailua, joten pitää keskittyä CC ja krossikisoihin.
Tässä Toukokuunajon maastokokeet vielä järjestyksessä:
MK1 - http://vimeo.com/23442666
MK2 - http://vimeo.com/24051043
MK3 - http://vimeo.com/24051711
MK4 - http://vimeo.com/24052060
MK5 - http://vimeo.com/24053997
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti