Treenihommia jatkettiin Kawasakin kanssa Hyvinkäällä taasen useampana päivänä. Ruiskun säätöjä kokeiltiin laidasta laitaan, jotta jonkinlainen tuntuma siihen löytyisi. Kyllähän tuolla tosiaan eroa tulee nappia painamalla, kun jokin säätö tuntuu täysin tehottomalta ja toinen väsyttää kuskin muutamassa kierroksessa. No päädyttiin kuitenkin johonkin tähän välimaastoon ja välillä ihan ajettiinkin.KTM:n mantsa tyyppisen alustajan jälkeen Kawa tuntui kovalle varsinkin keulasta ensimmäiset kierrokset, mutta vauhtia lisäämällä tämäkin ongelma oli poissa mielestä. Vakiona Kawan keula oli löysä kuin enskapeli lyöden pohjaan milloin mistäkin pikkuisesta pöydästä. Vaimennukseen lisäsin öljyä ja turvallisuuden tuntu löytyi. Takajousen sai vaihtaa heti kättelyssä, johtuen huimasti nousseesta vauhdista..no totuuden nimissä suurempi syy taitaa olla tuo reilu kymmenisen kiloa joka on kerätty vuoden aikana, toki lihasta kaikki =)
Ajohan sujui kohtuullisesti, niin lanatulla, kuin hieman pattisemmallakin radalla. Ajattelin sitten käydä Hyvinkään kerhokisoissa kokeilemassa miltä se porukalla ajelu tuntuu. Olihan tosin treeneissäkin ollut sata muuta innostunutta radalla yhtäaikaa. No olihan se taas pieni kulttuurishokki ensimmäisen mutkan jälkeen ottaa 10kg hiekkaa kypärään ja tämä siis ihan pystyssä pysyen. Kierros toisensa jälkeen alkoi rytmi löytymään paremmin ja pattisimpiinkin kohtiin löytyi nopeampaa linjaa, eikä kuntokaan pettänyt.
Kauden ensimmäiset kilpailutkin olivat jo näköpiirissä. Parolan CrossCountry kisat ja kahdentunnin uurastus arveluttivat ja 2-tahtinen pyöräkin oli uutta. Kuulin radan olevan enemmän hiekkaista leveää väylää kuin perinteistä kapeaa ja kivikkoista enduro-polkua. Ensimmäiseksi kokeilin kuskin ja bensan riittävyyttä hiekkaisella Hyvinkäällä ajellen 1,5h setin pattisella radalla. Kuski tuntui loppuvan bensaa ennen, joten ajoja olisi saatava hieman lisää, varsinkin pitkäkestoisempaa treeniä.
Onneksi pyörä..siis polkupyörä-kuume meni hetkellisesti ohitse pelkällä renkaiden päivityksellä ja pääsin muutaman kerran pyörittämään kylmään keväiseen ulkoilmaan. Ulkoillessa ei voinut olla ihmettelemättä paikallisten urpoilua. Ei sitä heti ole pakko shortseihin pukeutua tai terassille mennä värjöttelemään, kun mittari on ensimmäisen kerran plus asteilla. Kylmä on kylmää, vaikka kuinka pitkän talven jälkeen halu olisi suuri hehkuttaa kevään tulleen.
Viimeistelyksi kävin vielä ottamassa tuntumaa Vantaan Hanskallion mantsapätkään. Ei olisi tarvinut ihan niin läheistä tuntumaa ottaa, että joka kierroksella kaatuilee. Lopussa vauhti ja tuntuma pyörään löytyi, eikä pyöräkään vahingoittunut muutamaa lommoa paisarissa enempää. Tämä enskahomma kyllä on alkanut kiinnostaa kokoajan enemmän, liekö lisääntyvät vuodet mittarissa vaikuttaneet jo asiaan. Odotan jo innolla ensimmäisiä enskakisoja, mutta ajetaan tuo Panssari CC ensin altapois.
Tässä vielä pieni video Hanskalliolta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti