Vaikka kyseessä on muutaman tunnin rykäisy, aiheuttaa kisojen tuoma värinä erinäisen määrän ylimääräistä ennakkovalmistelua. Pitää miettiä jotain evästä, niin kisaa edeltävälle päivälle, kuin varsinaiselle reissulle. Kahden tunnin koitos pattisella radalla on sen verran raskas homma, ettei pelkillä Makuunin irtareilla selviä. Lisäksi pitää ajolasit ja muut romppeet kerätä mukaan ja jopa pestä. Tällä kertaa pakkasin myös polkupyörän mukaan, jotta voin käväistä katsomassa mihin suuntaan rata suunnilleen menee. Syömisen lisäksi kannattaa nukkua ja varsinkin herätä ajoissa, jottei myöhästy kisoista. Tuo nukkuminen on näistä hankalinta ja aamulla sitä miettii onko tässä taas mitään järkeä? Voisihan sitä nukkua normaalisti ja käydä ajelemassa omaksi huviksi. Tällä kertaa sattui vielä kolottamaan sieltä täältä Hansiksen kaatuilun takia.
Aurinko paistoi ja kelikin tuntui kohtuu lämpöiselle. Kisapaikalle saapuessa väkeä näytti olevan ihan riittävästi ja näemmä kaikki muut olivat jo innokkaina katsastaneet pyöränsä, päästäkseen ensimmäisenä lähtöviivalle. Pelit ulos autosta ja katsastuksen kautta tutustumaan rataan. Pahimmat skenaariot pölystä onneksi olivat liioiteltuja ja osa radasta näytti ihan ajettavalle, harrastajien kiertäessä rataa. Kamat niskaan, reppu selkään ja tankkauspaikka kuntoon.
Kisan startti olikin sitten isomman luokan fiasko. Järjestäjä sai kasteltua alkuosan peltopätkää armeijan ja
palokunnan avulla, mutta lähtöalue taisi unohtua. Ensimmäisen 5m jälkeen eteenpäin ei nähnyt metriäkään..ei siis edes edellä ajanutta pyörää, jotta olisi edes suuntaa nähnyt minne mennä. Peltopätkälle selvittyä alkoi nähdä muitakin kilpakumppaneita, mutta eipä siitä apua ollut. Rata, vaikka se kohtuu leveä olikin, täyttyi kuljettajista laidasta laitaan, eikä ohituksia juuri voinu haaveilla tekevänsä. Ohituksia täytyi siis järjestää jotenkin. Onneksi keksin kuitenkin noin puolessa välissä rataa heittäytyä komeasti kyljelleen ja näin hienosti avautui 15 onnekkaalle mahdollisuus ohittaa! Tässä vaiheessa tuntui ehkä hieman turhauttavalle tuo 3-rivin lähtöpaikka, kaatuminen ja se että edessä olivat jo veteraani-luokan hitaimmatkin.
Ei auttanut kuin yrittää ohi ja löytää tilaa ajaa omaa vauhtia. Tilaa alkoikin löytyä, kun lähestyttiin tunnin
kohtaa, jolloin useimmat tulivat tankkaamaan. Jälkeenpäin ajatellen tässä kohden olisi kannattanut iskeä sen mitä vauhdillisesti oli mahdollista, mutten ollut ihan varma siitä kuinka jaksaa loppuun asti. Vedin vielä muutaman kierroksen ja tankkaamaan tulin 1,5h ajon kohdalla. Varikolta palasin taas jonkinlaiseen jonoon, josta tosin selvisin muutamalla ohituksella hieman parempaa rakoon ajella. Kovempaa olisi pitänyt ajaa, mutta alussa hukattua aikaa oli tällä kertaa hieman liian paljon. Ajoin toki tavaramerkin mukaisesti nopeimman kierrokseni viimeisellä kierroksella, kun kellossa oli jo yli 2h ajoa varsin pattiseksi menneellä radalla.
Kropalle tälläinen kisa on aika iso koettelemus, mitä hiljempaa ajat sitä pahempi. Selkeäksi tuli myös se että KTM:n 2-tahti piikki tarvitsisi osaavamman kuskin ja kuski tarvitsisi tehokkaamman pyörän, ennenkuin parempia sijoituksia voisi odottaa. Tehokkaampien pyörien ohittaminen oli erityisen hankalaa, vaikka olisi ollut selkeästi nopeampi edellä ajanutta. Kyllähän piikilläkin toki kärkeen pystyisi ajamaan, mutta pitäisi osata ajaa 100% yrityksellä koko kilpailu. Vanha klisee vielä lopuksi: Tästä on hyvä parantaa.
Päivän facta: 2h10min kisassa kului 2400kcal
Video Parolan Startista:
http://vimeo.com/23442666
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti