Keskikesän juhla ja koneremontti

Vuorossa oli ns. kesätauko joka tunnetaan Suomessa Juhannuksena. Hyvinkään radalla olikin hyvin tilaa treenailla perinteiset Juhannusajot. Keli suosi, joten kelpasi ajella koko rahalla ja viettää raikas päivä ulkosalla.

Pyörät kaipaavat huoltoa ja nyt olikin Kawasakin aika saada uutta osaa. Ensimmäiseksi lähdettiin liikkeelle tietysti tarrasarjasta ja uusista muoveista, ulkonäkö ennen kaikkea :P

Koneen remontoimiseen menikin sitten se mitä illoilta jäi töiden jälkeen jäljelle.Samalla tuli laitettua Uudet nokat, ja muutenkin pyörä tuntui piristyneen kun se vihdoin oli kasassa. Kaiken tämän jälkeen takki oli hieman tyhjä.

Juhannuksen jälkeen edessä oli ensimmäinen pitkään puhuttu Pohjoisen Kierros sisältäen useampia kilpailuja reilun viikon ajalla, sijoitettuna napapiirin tuntumaan. Ensimmäinen etappi täyteen pakatulla karavaanilla oli Seinäjoella ajettava enduro-kilpailu. Keli oli varsin karmea ja vettä tuli kaatamalla paikalle saapuessa.

Reittiin tutustuessa miljoonan hyttysen lisäksi elämää lyhensivät salamat, jotka paukkuivat ympärillä veden piiskatessa kasvoja. Laskettelurinteeseen rakennettu pätkä oli sateen takia niin vaikea jo pelkästään kävellä, että odotukset seuraavalle päivälle eivät olleet korkealla.

Edellisen päivän Joutsan CC reissun pettymykset oli nukuttu pois ja Kawasaki pakattu kyytiin. Vuorossa oli yksi Suomen hienoimmista krossipyhätöistä ja kansallinen MXB kilpailu Salossa. Tällä radalla ajoin ensimmäisen MXB kilpailuni vuonna 2008. Tuon kilpailun sijoitus säilyi useamman vuoden parhaana  saavutuksena kaikenlaisten loukkaantumisten tuomien takapakkien takia. Ei sillä, varsinkin alkuaikoina juuri saviradoilla tuli eniten ajotuntejakin.

Salon rata on äänestetty monesti yhdeksi Suomen hienoimmista radoista jo upeiden korkeuserojen takia. Myös vihertävät nurmikot ja ympärillä kasvava metsä tekevät tästä eräänlaisen pyhätön.

Varsinaiset SM-tason mittelöt olivat tällä kertaa ns. monipyörä ihmisten iloksi ja MXB, kuten totuttua, täyteluokkana siinä sivussa. Kilpailujen kuuluttaja ainakin oli henkeen ja vereen "monipyörämotocrossihmisiä". Historiikkiä riitti aina 70-80 luvuilta asti näiden "apupyörä" moottoripyörien kilpailuista ja legendoista. Keli oli hieman pilvinen mutta lämmin.

Aika-ajossa rata tuntui mukavalle ja oli hyvässä kunnossa. Samoin edellisenä päivänä haitannus hengenahdistus oli poissa ja mieliala sen mukaisesti korkeammalla. Ensimmäinen kisaerä lähti liikkeelle kuten vuonna 2008 eli heikolla lähdöllä ja sieltä sitten pykälä kerrallaan ohitellen paremmille sijoille. Viimeisellä kierroksella katsoin että 4. numerolla Niemisen Toni tulee kierroksella ohitse (kuten edellisellä kaudella) mutta tällä kertaa oltiinkin samalla kierroksella. Päästin Tonin ohi, mutta ihmettelin kun tuli vauhdilla block-pass tyyppisesti :)

Toisen erän alku näytti hieman tihkusateelle ja jätin pyörän ruiskuun sadekelin säädöt. Yllättäen juuri lähtöpuomilla alkoikin satamaan. Tämä oli jo tuttua, sillä lähes jokaisessa MXB kisassa on toki satanut vettä, vaikka viikolla on paistanut aurinko. Ajattelin, että tästä tulee hankalaa luistelua, mutta erän edetessä löysin kokoajan parempia linjoja ja perinteiseen tyyliin paransin sijoitusta loppua kohden. Radan reunoilta löytyneet hyvät linjat auttoivat monessa ohituksessa ja maaliin tulin sijalla 6! Tämä oli selkeästi uran paras erä-sijoitus ja loppusijoitus 10 olisi ollut vielä paria pykälää korkeampi, jollen olisi epähuomiossa päästänyt Tonia ohi ensimmäisessä erässä. Surkean lauantain jälkeen tämä kisa sujui odotuksia paremmin ja jäänee, kuten ensimmäinen Salon kilpailu, pitkäksi aikaa parhaaksi sijoitukseksi MXB luokassa.

Racegear CC Joutsa

Racagear CC Joutsassa avasi viikonlopun. Ennakkotietojen mukaan tiedossa olisi hiekkaista metsäpolkua. Reittiin en juurikaan kerennyt tutustumaan, mutta varikon vierestä kulkenut polku näytti kuitenkin hyvälle. Startti tapahtui ns. mönkijän vapauttamana, numerojärjestyksessä. Tuo järjestys oli edellisten kilpailujen tulosten mukaan tehty. Kuulostaa reilulle vaihtoehdolle Panssari CCssä olleen "ensin paikalla - ensin rivissä" sijaan.

Kapealle reitille lähdettiin jonossa, mutta varsin pian aloin hieman putoamaan edessä olleen vauhdista. Reitti mutkitteli pyöreästi edestakaisin ja oli käytännössä pelkkää kivikkoa, jossa irtokivet pyörivät maakivien päällä kuin kuulalaakerit. En saanut minkäänlaista luottoa pitoon tai löytänyt sopivaa linjaa. Pikku piikillä ajaessa linja on varsin tärkeä, kun pyörä ei kiihdy paikaltaan isojen malliin.

Tuntui ettei pyörä etene ollenkaan ja että haaskaan vain energiaa yrittäessäni roikkua mukana. Olokin oli jotenkin tukkoinen, joten oli vaikea saada kunnolla henkeä ja ajaa rennosti. Ensimmäisen kierroksen lopulla oli pakko pudottaa vauhtia ja päästää useampi kaverin ohitse, kun henki ei vain kulkenut normaalisti. En tiedä oliko keskisuomalaisessa metsässä enemmän siitepölyä vai oliko astman kanssa muuta ongelmaa. Tulin suunniteltua aikaisemmin varikolle ja otin astmapiippua sekä juotavaa ihan rauhassa; kisa oli käytännössä kuitenkin sijoitusten suhteen jo ohitse.

Varikkokäynnin jälkeen henki alkoi kulkea normaalimpaan tapaan ja sain hetkittäin taas ajamisesta kiinni. Pahimmat kivikkokohdat selvitettyäni pystyin ajamaan jopa muutaman ohitse tulleen a-kuskin perässä tovin aikaa. Pienellä piikillä kun huudatti menemään pehmeimmissä hiekkakohdissa, tuli mieleen että isommalla pelillä voisi olla aikapaljon helpompaa ja nopeampaa ajaa.

Kisan jälkeen fiilikset olivat huonot ja kotimatka pitkä. Joutsan Josemoran kivikkoon ei liene toistamiseen mielenkiintoa. Parasta antia taisi olla oma karavan ja ruoka ennen kotiutumista. Seuraavana aamuna edessä oli herätys Salossa ajettaviin MXB krossikilpailuihin.

Aamuposti Enduro

Ennakkoon kesän tärkein endurokilpailu ajettiin Riihimäellä. Orimattilan kilpailu oli ensimmäinen ja siellä meni vähän ihmetellessä kuinka kaikki toimii, ja millaista vauhtia pitäisi ajaa. Riihimäen pätkistä kaksi oli osittain tuttuja, Karhin motocross radalla olin ajanut aiemmin, samoin ns. Agan lenkillä. Kilpailuun pätkät tietysti olivat erikseen tehtyjä ja merkattuja. Huomattavasti kuitenkin helpottaa kokonaisuuden hahmottamista, kun tietää missä suunnalla pätkät sijaitsevat ja mitä maaston suhteen on odotettavissa.

Jalan kunto ei ollut kohentunut kovinkaan paljoa, mutta nilkkka teipattuna pystyi ajamaan. Tukea ja tasapainoa ei jalalla silti tehnyt mieli ottaa joten MM-kilpailuissakin ajettu tunnin siirtymä kivikkoisessa metsässä hieman arvelutti. Heti ensimmäiselle siirtymälle oli yleisen tien jatkoksi löydetty kohtuullisen vaativa sorainen rinne. Muutaman metrin jäin vajaaksi, vaikka vauhdilla tulinkin, ja kaaduin tietysti siihen paikkaan. Mielessä kävi jättää homma siihen, ettei jalka menisi entistä pahemmin rikki. Siirtymän kuitenkin selvisin läpi ja pääosin peltopätkää ja metsäpolkua sisältänyt ensimmäinen pätkäkin sujui yliyrittämisestä huolimatta kohtuullisen hyvin. Vasenta jalkaa en maahan laittanut, joten vauhti pellon vasemmissa mutkissa saattoi olla hieman verkkaista. Tuloksena kuitenkin luokan toiseksi nopein aika.

Seuraava pätkä oli viereisellä Karhin krossiradalla. Krossirata sujui kohtuudella mitään suurempaa yrittämättä, samoin sitä seurannut metsäpolku. Metsäpolulla oli muutamat paikat kosteaa mutaisaa kivikkoa, jota vihaan vihaan vihaan. Loppupätkän hiekkaisempi polki tuli ihan kohtuudella. Tuloksena oli jälleen luokan toiseksi nopein aika.

Kolmannelle pätkälle olikin sitten ennalta varoiteltu pitkä metsäsiirtymä. Olihan se hankalaa osittain, mutta mielestäni enemmän johtuen juuri silloin alkaneesta sateesta ja siitä, etten kivikossa halunnut laskea kuin oikean jalan maahan. Koitinkin ajaa pyörää pääasiassa tapeilta. Monelle muulle tuo reilun tunnin kivikossa ajaminen näytti käyneen voimille ja hermoille enemmän. Itse pätkä kierteli laskettelurinnettä ylös, alas ja ympäri. Hankalaa tästä teki se, ettei tiennyt mihin rata milloinkin kääntyy ja maasto peitti näkymän pidemmälle eteen. Sijoituksena toki silti sama kakkonen.

Toisella lenkillä ajettiin kaksi ensimmäistä pätkää uudelleen. Ajaminen vaihteli yliyrittämisestä liian rauhalliseen ilman suurempia virheitä tai tilanteita. Pellon pikkuisessa 3 hyppyrissäkään ei tullut tällä kierroksella niin komeita takakorkeita, kun tajusin vaihtaa pienemmälle ennen hyppyä. Tuloksena edelleen kakkospaikka. 

Pätkät olivat esimerkillisiä ja siirtymätkin ihan kunnon enduroa; ajaa olisi voinut enemmänkin. C-luokasta tuloksena toinen sija ja nousu B-luokkaan, joka oli tavoitteenakin. B-luokassa pätkiä ajetaankin muutama enemmän, joten jatkossa saan ajaa enemmän samalla rahalla! Endurokilpailuita ei liitto ole jakanut kuin 3 koko kesälle, joten tähän kisaan oli lähes pakko osallistua. Jalan puolesta pelkäsin, mutta kuin ihmeenkaupalla selvisin sitä suuremmin telomatta ja nyt edessä oli pidempi kuntoutustauko.

Lääkärin tuomio osa 1,2...

Ensimmäiset kuvaukset ja jatkotutkimukset eivät oikein hyvälle näyttäneet. Nivelside revennyt pääosin, samoin murtuma nivelsiteen kiinnityskohdassa sääressä ja muissa luunpinnoissa vääntymisen seurauksena. Jalka pakettiin ja uudelleen kuvauksiin muutaman päivän päästä. Kovasti kipsiä ja keppejä tarjottiin, mutta sain neuvoteltua irrotettavan tuen jalalle ja lupasin olla liikkumatta vastapäistä kauppaa pidemmälle.

Eihän tämä ensimmäinen kerta ollut kun nilkan kanssa jotain ongelmaa tuli. Paria vuotta aikaisemmin Espanjassa asuessani teloin toisen nilkan juuri ennen kesälomaa ja kilpailuja Suomessa. Tuolloin vääntyneen nilkan päälle tuli vielä oma pyörä ja toipumiseen meni pari kolme kuukautta. Nilkasta tuli lopulta käyttökelpoinen, vaikka kesän ajamiset jäivätkin harmittavasti väliin.

Muutaman päivän lepo ja särkylääkkeet helpottivat elämää. Nukkumisesta tosin ei oikein meinannut tulla mitään, kun jalkaa kääntäessä aina heräsi. Kaikeksi onneksi uudet magneettikuvat kertoivat nivelsiteen olevan osittain ehjä. Nivelside ja luut paranisivat 6-8 viikon puitteissa. Kuntoilua sai kuuulemma harrastaa, kunhan nilkan teippasi liikkumattomaksi. Lisäksi omaa harkintaa käyttäen luvattiin kokeili, miten ajaminen onnnistuu. Koitin hieman pitää liikkuvuutta yllä polkemalla kuntopyörää ilman suurempia vastuksia, mutta nilkka kyllä ilmoitti jälkeenpäin oman mielipiteensä. Muuta kroppaa onneksi pystyi kuntouttamaan, kunhan salille jollain keinolla selvisi.

Krossikauden avaus Heinolassa

Ensimmäinen enduro-kilpailu takana ja edessä oli kauden avaava Heinolan
motocross-kilpailu. Kawasaki odotti valmiina koitoksiin uusin renkain. Kuljetta
haki fiilistä katsomalla AMA ja MM-sarjan lähtöjä kisaa edeltävänä yönä ennen
herätystä viideltä aamulla.
Suomen kesässä on mukavaa, että aurinko nousee valaisemaan jo ennen
kukonlaulua..jolloin kisat yleensä on maalla tapana aloittaa. Ilmeisesti
aamulypsyn aikataulu on voimissaan vielä kehien ulkopuolella.

Porukkaa oli kisapaikalla varsin runsaasti ja rata näytti hyvälle. Kawa meni
katsastuksesta lävitse ja pian selvisi että aika-ajon 2-ryhmässä olisi radalle
mentävä. Hieman puristusta oli ensimmäisellä nopealla kierroksella ja leikkasin
muutamassa kohdassa liian tiukasti mutkaan sisään suoraan jarrupatteihin.
Pattisuorakaan ei meinannut oikein sujuvasti mennä. Ajattelin ottaa perään toisen
nopean, kun edessä ei näyttänyt olevan ketään hitaampaa.

Toinen nopeakierros sujui hieman sujuvammin, mutta taululla olikin vasta sija 14,
kun treeneissä olin vielä kympin joukossa. Tästä erästä jatkoon otettaisiin vain
13 nopeinta suoraan a-finaaliin, joten lähdin vielä koittamaan kierroksen
levättyäni.

Kolmas nopea lähti käyntiin paremmin kuin aikaisemmat. Noin puolessa välissä
rataa tuli hitaalla kierroksella ollut toinen kuljettaja eteen ja koitin ohittaa.
Samalla hetkellä kun siirryin linjalta ulommas lähtivät molemmat pyörät alta
radan mutaisessa kohdassa. Tämän seurauksena otti vasempi jalkani maahan ja
nappasi kiinni vääntäen vasemman nilkan auki. Jalka rusahti ikävästi ja kipu oli
riittoisa.

Lääkäri tutki jalan välittömästi ja se sidottiin, jotta turvotus ei nousisi. Ei
auttanut muuta kuin odotella, pystyisikö jalalla vielä ajamaan. Jalka ei
turvonnut välittömästi eikä ollut älyttömän kipeä. Ajatuksissa kävi pitkä
sairasloma ja se ettei pääse kaiken treenaamisen jälkeen ajamaan pitkään aikaan,
ei tainnut uni oikein tulla. Lääkäriin ja kuvauksiin oli ajat varattuna myös
vakuutukseen soiteltu. Sitten vain tuomiota odottamaan kädet ristissä.