Mietteitä Pohjoisenkierroksen jälkeen

Mitä jäi käteen Pohjoisenkierroksesta? Reissu vei ajohalut moneksi viikoksi, joka paikassa satoi kisoissa vettä, enduroa ei kannata ajaa keski-suomea pohjoisempana eivätkä kisatkaan suju täysin vierailla radoilla.

Kannattiko lähteä? Ehdottomasti! Reissu oli motocross-unelmaa karavaanilla läpi maiden ja mantujen kisoista toiseen. Uudet radat ovat aina mukavia, vaikka kaikki eivät best ever listalle päässeetkään. Suomi on kaunis myös pohjoisessa, kunhan siellä käy kesällä.

Miksi kisoista ei tullut parempia tuloksia? Kauden alussa telottu nilkka alkoi vasta palautua ajokuntoon. Ajaminen oli edelleen jäykkää ja varovaista. Uusien ratojen kanssa menee liikaa aikaa opeteluun, kun käytännössä aikajot kestävät vain kolmisen kierrosta. Ajaminen alkaa sujua vasta, kun luotto
rataan on syntynyt, ja tällöin kisat ovat yleensä jo ohitse - hyvällä tuurilla menossa on vasta päivän viimeinen erä.

Miten kisoista tulisi parempia tuloksia? Yleensä yksi ajokerta ennen kisoja riittää siihen, että radan oppii tuntemaan ja uskaltaa ajaa edes ns. omaa vauhtia. Kisaerässä rataa on turha alkaa opetella, sillä silloin siellä on 39 muuta kuskia jotka ajavat kilpaa. Startissa ei kannattaisi jäädä viimeiseksi; on huomattavan haasteellista yrittää ohittaa ylipäätään ketään, varsinkaan puoli kierrosta edellä olevia samaa vauhtia ajavia.

5 Kilpailua viikossa? Suosittelen ottamaan töistä lomaa sekä ennen, että jälkeen reissua. Sateinen neljän tunnin enduro rypeminen pohjoisessa on parempi jättää muiden hoidettavaksi. Kavereiden kanssa enskailu tai
krossiradalla nautiskelu antaa paremmat fiilikset.

Parasta reissussa? Reissaaminen, uudet radat ja ajokaverit. Harrastuksesta saa paljon enemmän irti, kun käy oman kotiradan ulkopuolellakin ajamassa. Karavaanaaminen on erinomaista vaihtelua normaaliin oravanpyörässä pyörimiseen.

Huonointa reissussa? Liika on liikaa. Ahneelta loppuu voimat :)

Kierroksen lopetus Kuopiossa

Pitkä on matka Suomen halki. Kun karavaani viimein saapui radalle, oli ulkona jo pilkkopimeää. Hieman kerkesin hämärässä katsoa rata-aluetta, muttei siitä juurikaan kuvaa saanut. Saattaa myös olla, että reissu hieman alkoi jo painaa kuskin hartijoilla.

Aamulla rataa kiertäessä se vaikutti loputtoman pitkälle; kuin kaksi rataa olisi yhdistetty yhdeksi. Taisi joku sanoakin että tarkoitus on jakaa radat kahdeksi jatkossa. Kyseessä oli siis vasta valmistunut hiekkainen rata.
Aika-ajoissa pääsin ensimmäisten joukossa kierrokselle. Selkeästi en muistanut kahdesta samannäköisestä hyppyristä, kumpi oli stoppari ja kumpi pöytä. Vetäisin sitten korkeasta stopparista hieman kovempaa ja laskeuduin ulkomutkaan rataa joka kääntyikin 180 astetta taaksepäin...se pöytä oli vasta muutaman mutkan takana :)

Ensimmäisessä erässä otin lähdön ulkoreunasta, huomatakseni että kaikki sisäreunan kuskit valuivat mutkan pitkäksi. Jäin siis pussiin ulkomutkaan ja lähes viimeiseksi. Nousin muutamat sijat, muttei rata tuntunut oikeen tutulta vieläkään.

Toisessa erässä vaihdoin lähtöpaikan sisäreunaan. Ei tämäkään lähtö ihanajatusten mukaan mennyt ja kiilauduin sisämutkaan tullessa ratareunukseen ja kaaduin. Taas lähdin viimeisenä liikkeelle ja sateen piiskatessa laseihin näkyvyys oli hieman heikko. Nousin kuitenkin useiden ohitusten jälkeen hieman
paremmille sijoille. Läpimärkänä ja takkityhjänä oli aika hyvästellä kaverit ja pohjoisen radat. Pitkä kotimatka sivistyksen pariin alkoi illan pimetessä.

Pölyä ja kuraa Oulussa

Kaikkihan tietävät että Oulussa haisee pahalle. Toiset sanovat että se on tehdas, toiset että omakehu. Totuus taitaa olla että molemmat. Keli oli kohtuullisen hyvä ja välipäivänä kerkesi hieman auringossa kävellä merenrannalla aikaa tappaen. Tuttu porukka oli taas camping alueella naapureina ja pyöriä kunnostettiin rivissä.

Kilpailupaikalla rata näytti hienolle näin ensikertalaiselle. Osa radasta hieman kovapohjaisempaa savea, muuten soraa ja hiekkaa. Pari tuplaa oli rakennettu sääntöjen vastaisesti, muttei niitä suostuttu muuttamaan, vaikka lajipäälikkö tästä järjestäjille huomautti.

Aikaajossa juuri tuo patikko tuotti päänvaivaa. Parilla ensimmäisellä kierroksella olisin halunnut etsiä sopivaa rytmiä ja luottamusta, mutta keltaiset liput ja kaatuneet ruhot tukkivat paikan. Ei siinä tainnut kukaan vakavasti loukkaantua, mutta useamman kisa jäi kesken heti aamusta.

Kisaerään sain, tai tarkemmin sanoen otin huonon lähdön; niitä kun ei saada vaan otetaan. Saviosuus oli kuivunut päivän aikana ja en nähnyt sitten jonossa minne mennä. Samoin tuplat olivat taas täynnä kaatuneita eikä mahdollisuutta hypätä ollut. Sain paremmin ajosta kiinni kun pöly hälveni. Valitettavasti juuri ohittamani kuskit pääsivät ohitse lopussa kun kierrosta ennen maalia renkaasta karkasivat ilmat.

Kiivaan metsästyksen ja parin kaverin avulla sain pyörän kuntoon toiseen erään, mutta taivas repesi ja vettä tuli taas jo tutuksi tulleeseen malliin. Ei tarvinnut enää huolehtia liiasta pölystä; tätä sadetta osui uskomattoman hyvin lähes jokaiseen kilpailuun. Tästä kisasta ei jäänyt juuri pokaaleita tai mainittavaa. Seuraavaksi suuntana oli Kuopio ja pitkän kierroksen viimeinen kilpailu.

Keskiviikkokisa Napapiirillä

Tiistaina Rovaniemelle saapuessa varikko oli täynnä porukkaa ja radalla ajot  menossa. Kukaan ei ollut viitsinyt mainita, että radalla olisi saanut harjoitella sekä ma että ti päivät ennen keskiviikon kilpailuja.

Kamat niskaan ja nopeasti radalle ajamaan muutama kierros varsin reikäistä ja pölyistä rataa. Fiilis oli hieman sellainen, että täällä kyllä lääniä olisi riittänyt ja sitten teitte tällaisen radan.. Ei muuta kuin karavaani parkkiin kauniille paikalle joen rantaan ja odottelemaan kilpailuja.

Kilpailu siis ajettiin keskellä viikkoa ja Napapiirin pohjoispuolella. Tästä johtuen A-luokassa ajoi vain 6 kuljettajaa, joten he ajoivat yhdessä B-luokan kanssa. Rata oli selkeästi paremmassa iskussa kuin treenipäivänä.

Ensimmäinen erä meni vähän varovasti rataa opetellen hieman heikon lähdön jälkeen. Pari ohitusta ja sijoitukseksi 19., josta voi ne kuusi A-luokan kuskia tietysti vähentää.

Toisessa erässä satoi vettä saavista kaataen, ja ilmeisesti tämän innoittamana ajamisessa oli enemmän yritystä. Ehkä hieman liikaakin, kun pari kertaa keräilin kamoja radan ulkopuolelta ja kerran pelit sammui hitaaseen hiekkamutkaan. Yhteistuloksissa olin kuitenkin 16. eli ihan kohtuullisen kuuloinen. Seuraavana oli edessä matka Ouluun kisoihin viikonlopuksi.

Pohjoisenkierroksen avaus Kaakamossa

Tornion leirintäalue oli täysin krossareiden valloittama ja tuttuja oli leiri täynnä. Aamutuimaan radalle saapuessa se näytti hienolle ja varikolla oli paljon porukkaa.

Aika-ajossa Kaakamon rata oli kohtuullisen nopea ja hiekkaan tuli sopivia valleja. Aika tosin meni radan opetteluun ja siihen, että muisti mitä hyppyreiden takana odottaa. Fiilis oli ehkä myös edellisen päivän 4h rypemisen jälkeen hieman nuutunut.

Ensimmäisessä erässä rata alkoi olla jo patilla, koska se oli kuitenkin pääasiassa pehmeää hiekkaa. Itse puomilta lähdin hyvin, mutta ajoin hieman ujosti ensimmäisen kierroksen ja äijää meni ohi. Erän myötä alkoi rataakin oppia ja ajo sujua paremmin. Harmillisesti sijoitus oli juuri 21, eli ensimmäinen jolle ei Liiga-pisteitä herunut.

Toiseen erään en saanut niin hyvää starttia, mutta nyt rata oli jo tutumpi ja pattisempi. Pieni tilanne oli noin puolessa välissä erää kun jalka lähti tapilta nopealla ja pattisella maalisuoralla kovassa vauhdissa. Edessä oli radan suurin pöytähyppyri, johon päädyin sitten yhdellä jalalla pyörä hädintuskin hallussa ja ilmaan lähdettiin
poikittain. Komeat paniikkikaasut kuuluivat katsomoon asti, mutta pysyin pystyssä vaikka laskeuduin poikittain hypyn lyhyeksi. Tässä vaiheessa voimat olivat ehkä jo hieman vähissä ja päätin lopun erää
ottaa kyseisen hypyn rauhassa, koska reissua oli vielä pitkästi edessä :) Sijoitus 22:s, eli se kriittinen 1 sijan muutos ensimmäiseen erään verraten; suunta vaan oli väärä.

Rata oli kaikinpuolin hieno vaikka kuluikin aika patille. Ilman edellisen päivän sateessa rämpimistä ja muutamalla lisäharjoituskierroksella olisi tuloskin ollut kohtuullinen. Nyt oli kuitenkin edessä tauon paikka, ja muutama välipäivä camping elämää Torniossa ennen matkaa Napapiirille.

Märkää kärsimystä Seinäjoella

Kisapaikalle saavuttaessa pahin tulva oli helpottanut ja tuttuja naamojakin tuli vastaan. Silti taivaanrannassa vihaiset pilvet loivat tunnelmaa jo ennalta märäksi tiedetyn reitin piristykseksi.

Ensimmäinen siirtymä oli pitkä ja päättyi loputtomaan kivikkoiseen polkuun. Polulla kivet olivat peittyneet märkään limaiseen savimössöön. Homma ei edennyt kovinkaan vauhdikkaasti ja juuri kun löysin hieman rytmiä vedin huolella pannut pahimpaan kivikkoon. Luita ei tällä kertaa mennyt, mutta paisarista tuli kerralla puristettu malli. Itse pätkän aikana taivas repesi sitten kokonaan ja vettä tuli kaatamalla niskaan; juurikaan ei nähnyt minne olisi pitänyt ajaa. Siirtymä takaisin huoltoon ajettiin asfalttia pitkin kaatosateessa ja kun jokainen vaatekappale oli läpimärkä niin kyllä oli kylmä. Itse huollossa kerkesin vaihtaa vain pahiten kastuneet kamat ja ehdin kuin ehdinkin seuraavalle pätkälle ilman myöhästymistä.

Sateen liukastama laskettelurinne sitten sujuikin loistavasti, kunnes kaaduin. Juuri ohittamani kuljettajat menivät ohi yksi kerrallaan kun keräilin pelejä mudasta. Vaikka ajoin kuolemaa halveksuen jäljellä olevan pätkän, sijoitus ei juuri parantunut ja montakaan b-luokan kuskia ei takana ollut.

Toisella kierroksella pitkä kivikkoinen siirtymä oli muuttunut kivipohjaiseksi mutaiseksi ojaksi. Enää ei ollut huolta kiireestä, kunhan kaatumatta pääsi lävitse. Itse pätkä ei ollut juurikaan parempi ja järjestäjät päivystivät pahimmissa tulvaojissa neuvomassa kiertosuuntaa. Pahaksi pelätty suo sentään kesti ajettavassa kunnossa.

Kisaan käytin lähemmäs neljä tuntia, ja parhaiten sitä kuvaa sana kärsimys. Itse kilpaa ajamisesta ei juurikaan ollut tietoa. Edellinen enduro kilpailu ajettiin loistavilla pätkillä, mutta viimeistään rankkasateet pilasivat pohjalaisen kivikkoisen reitin. Ensikerralla mietin kahdesti, ennenkuin ajan näin kauas kärsimään :)

Vaikka takki oli tyhjä, oli kierros vasta alkamassa ja edessä oli matka Tornioon krossikisoihin.