Pölyä ja kuraa Oulussa

Kaikkihan tietävät että Oulussa haisee pahalle. Toiset sanovat että se on tehdas, toiset että omakehu. Totuus taitaa olla että molemmat. Keli oli kohtuullisen hyvä ja välipäivänä kerkesi hieman auringossa kävellä merenrannalla aikaa tappaen. Tuttu porukka oli taas camping alueella naapureina ja pyöriä kunnostettiin rivissä.

Kilpailupaikalla rata näytti hienolle näin ensikertalaiselle. Osa radasta hieman kovapohjaisempaa savea, muuten soraa ja hiekkaa. Pari tuplaa oli rakennettu sääntöjen vastaisesti, muttei niitä suostuttu muuttamaan, vaikka lajipäälikkö tästä järjestäjille huomautti.

Aikaajossa juuri tuo patikko tuotti päänvaivaa. Parilla ensimmäisellä kierroksella olisin halunnut etsiä sopivaa rytmiä ja luottamusta, mutta keltaiset liput ja kaatuneet ruhot tukkivat paikan. Ei siinä tainnut kukaan vakavasti loukkaantua, mutta useamman kisa jäi kesken heti aamusta.

Kisaerään sain, tai tarkemmin sanoen otin huonon lähdön; niitä kun ei saada vaan otetaan. Saviosuus oli kuivunut päivän aikana ja en nähnyt sitten jonossa minne mennä. Samoin tuplat olivat taas täynnä kaatuneita eikä mahdollisuutta hypätä ollut. Sain paremmin ajosta kiinni kun pöly hälveni. Valitettavasti juuri ohittamani kuskit pääsivät ohitse lopussa kun kierrosta ennen maalia renkaasta karkasivat ilmat.

Kiivaan metsästyksen ja parin kaverin avulla sain pyörän kuntoon toiseen erään, mutta taivas repesi ja vettä tuli taas jo tutuksi tulleeseen malliin. Ei tarvinnut enää huolehtia liiasta pölystä; tätä sadetta osui uskomattoman hyvin lähes jokaiseen kilpailuun. Tästä kisasta ei jäänyt juuri pokaaleita tai mainittavaa. Seuraavaksi suuntana oli Kuopio ja pitkän kierroksen viimeinen kilpailu.