Aamulla rataa kiertäessä se vaikutti loputtoman pitkälle; kuin kaksi rataa olisi yhdistetty yhdeksi. Taisi joku sanoakin että tarkoitus on jakaa radat kahdeksi jatkossa. Kyseessä oli siis vasta valmistunut hiekkainen rata.
Aika-ajoissa pääsin ensimmäisten joukossa kierrokselle. Selkeästi en muistanut kahdesta samannäköisestä hyppyristä, kumpi oli stoppari ja kumpi pöytä. Vetäisin sitten korkeasta stopparista hieman kovempaa ja laskeuduin ulkomutkaan rataa joka kääntyikin 180 astetta taaksepäin...se pöytä oli vasta muutaman mutkan takana :)
Ensimmäisessä erässä otin lähdön ulkoreunasta, huomatakseni että kaikki sisäreunan kuskit valuivat mutkan pitkäksi. Jäin siis pussiin ulkomutkaan ja lähes viimeiseksi. Nousin muutamat sijat, muttei rata tuntunut oikeen tutulta vieläkään.
Toisessa erässä vaihdoin lähtöpaikan sisäreunaan. Ei tämäkään lähtö ihanajatusten mukaan mennyt ja kiilauduin sisämutkaan tullessa ratareunukseen ja kaaduin. Taas lähdin viimeisenä liikkeelle ja sateen piiskatessa laseihin näkyvyys oli hieman heikko. Nousin kuitenkin useiden ohitusten jälkeen hieman
paremmille sijoille. Läpimärkänä ja takkityhjänä oli aika hyvästellä kaverit ja pohjoisen radat. Pitkä kotimatka sivistyksen pariin alkoi illan pimetessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti