Ensimmäinen siirtymä oli pitkä ja päättyi loputtomaan kivikkoiseen polkuun. Polulla kivet olivat peittyneet märkään limaiseen savimössöön. Homma ei edennyt kovinkaan vauhdikkaasti ja juuri kun löysin hieman rytmiä vedin huolella pannut pahimpaan kivikkoon. Luita ei tällä kertaa mennyt, mutta paisarista tuli kerralla puristettu malli. Itse pätkän aikana taivas repesi sitten kokonaan ja vettä tuli kaatamalla niskaan; juurikaan ei nähnyt minne olisi pitänyt ajaa. Siirtymä takaisin huoltoon ajettiin asfalttia pitkin kaatosateessa ja kun jokainen vaatekappale oli läpimärkä niin kyllä oli kylmä. Itse huollossa kerkesin vaihtaa vain pahiten kastuneet kamat ja ehdin kuin ehdinkin seuraavalle pätkälle ilman myöhästymistä.
Sateen liukastama laskettelurinne sitten sujuikin loistavasti, kunnes kaaduin. Juuri ohittamani kuljettajat menivät ohi yksi kerrallaan kun keräilin pelejä mudasta. Vaikka ajoin kuolemaa halveksuen jäljellä olevan pätkän, sijoitus ei juuri parantunut ja montakaan b-luokan kuskia ei takana ollut.
Toisella kierroksella pitkä kivikkoinen siirtymä oli muuttunut kivipohjaiseksi mutaiseksi ojaksi. Enää ei ollut huolta kiireestä, kunhan kaatumatta pääsi lävitse. Itse pätkä ei ollut juurikaan parempi ja järjestäjät päivystivät pahimmissa tulvaojissa neuvomassa kiertosuuntaa. Pahaksi pelätty suo sentään kesti ajettavassa kunnossa.
Kisaan käytin lähemmäs neljä tuntia, ja parhaiten sitä kuvaa sana kärsimys. Itse kilpaa ajamisesta ei juurikaan ollut tietoa. Edellinen enduro kilpailu ajettiin loistavilla pätkillä, mutta viimeistään rankkasateet pilasivat pohjalaisen kivikkoisen reitin. Ensikerralla mietin kahdesti, ennenkuin ajan näin kauas kärsimään :)
Vaikka takki oli tyhjä, oli kierros vasta alkamassa ja edessä oli matka Tornioon krossikisoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti