Mitä jäi käteen Pohjoisenkierroksesta? Reissu vei ajohalut moneksi viikoksi, joka paikassa satoi kisoissa vettä, enduroa ei kannata ajaa keski-suomea pohjoisempana eivätkä kisatkaan suju täysin vierailla radoilla.
Kannattiko lähteä? Ehdottomasti! Reissu oli motocross-unelmaa karavaanilla läpi maiden ja mantujen kisoista toiseen. Uudet radat ovat aina mukavia, vaikka kaikki eivät best ever listalle päässeetkään. Suomi on kaunis myös pohjoisessa, kunhan siellä käy kesällä.
Miksi kisoista ei tullut parempia tuloksia? Kauden alussa telottu nilkka alkoi vasta palautua ajokuntoon. Ajaminen oli edelleen jäykkää ja varovaista. Uusien ratojen kanssa menee liikaa aikaa opeteluun, kun käytännössä aikajot kestävät vain kolmisen kierrosta. Ajaminen alkaa sujua vasta, kun luotto
rataan on syntynyt, ja tällöin kisat ovat yleensä jo ohitse - hyvällä tuurilla menossa on vasta päivän viimeinen erä.
Miten kisoista tulisi parempia tuloksia? Yleensä yksi ajokerta ennen kisoja riittää siihen, että radan oppii tuntemaan ja uskaltaa ajaa edes ns. omaa vauhtia. Kisaerässä rataa on turha alkaa opetella, sillä silloin siellä on 39 muuta kuskia jotka ajavat kilpaa. Startissa ei kannattaisi jäädä viimeiseksi; on huomattavan haasteellista yrittää ohittaa ylipäätään ketään, varsinkaan puoli kierrosta edellä olevia samaa vauhtia ajavia.
5 Kilpailua viikossa? Suosittelen ottamaan töistä lomaa sekä ennen, että jälkeen reissua. Sateinen neljän tunnin enduro rypeminen pohjoisessa on parempi jättää muiden hoidettavaksi. Kavereiden kanssa enskailu tai
krossiradalla nautiskelu antaa paremmat fiilikset.
Parasta reissussa? Reissaaminen, uudet radat ja ajokaverit. Harrastuksesta saa paljon enemmän irti, kun käy oman kotiradan ulkopuolellakin ajamassa. Karavaanaaminen on erinomaista vaihtelua normaaliin oravanpyörässä pyörimiseen.
Huonointa reissussa? Liika on liikaa. Ahneelta loppuu voimat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti